Moona Nieminen
Oksat pois linjoilta!
Raivaustöihin kehitetty helikopterisaha on näyttävä ilmestys. Taivaalla lentävän sahan tarkoituksena on karsia johtokatuja oksista ja lumikuormista, jotka aiheuttavat sähkökatkoksia.
Helikopterisahaus rantautui Suomeen 1990-luvulla, mallimainaan Ruotsi ja Yhdysvallat. Lentävien sirkkelien takaa löytyy 1990-luvun menestystarina, Verkonrakennus Oy ja sen huimapäinen lentäjä Timo Ylitervo.
Sähköjätit perustavat yhteisen yrityksen
Lounais-Suomen Sähkö Oy sai valmiiksi jakelualueensa välijänniteverkon vaihdon (10kV–>20kV) Paimiossa vuonna 1981. Siirtoteho nelinkertaistettiin useissa kunnissa, ja projekti kesti miltei 15 vuotta. Sähköasentajien tarve korostui poikkeuksellisessa työtehtävässä.
Kun vaihdoille ei ollut enää kysyntää ja samanaikaisesti muuntopiirisaneeraukset valmistuivat, suuri joukko sähköalan osaajia uhkasi jäädä työttömäksi. Näistä osaajista koottiin Verkonrakennus Oy:n henkilöstö.
Verkonrakennus Oy ja pylväänpystytyskokeilu
Paimiolaiset yritykset, Lounais-Suomen Sähkö Oy ja Sähkölähteenmäki Oy (myöhemmin ABB) löivät osaajansa yhteen perustaakseen uuden verkonrakennusyhtiön 14.4.1990. Verkonrakennus Oy jaoteltiin ilmajohto-osastoon, kaapeliosastoon ja katuvalo-osastoon. Rakentajafirmoja ei tuolloin ollut juuri lainkaan Suomessa, ja tämän vuoksi töiden teetättäminen ulkopuolisilta yrityksiltä hämmästytti monia sähköyhtiöitä. Työt oli totuttu tekemään alusta saakka itse.
Verkonrakennus Oy ei ollut ainoastaan urakkatyönteon näkökulmasta poikkeuksellinen. Yhtiö käytti työvälineenään helikopteria, joka oli tuolloin uusi apuväline sähkölinjojen tarkastuksessa ja rakentamisessa. Malli helikopterin hyödyntämiseen sähköpylväiden pystytyksessä saatiin ulkomailta.
Lounais-Suomen Sähkö Oy:n rakennusyksikkö kokeili sähköpylvään pystytystä ensimmäistä kertaa Kemiössä 1980-luvun lopulla. Paikalla oli viisi insinööriä ja useita asentajia. Helikopterin ripustuskoukkuun oli kiinnitetty vaijerilla suuret oksasakset, jotka pitivät sähköpylväästä kiinni. Yksikään työporukasta ei tullut ajatelleeksi seuraamuksia, kun saksien pito vapautetaan. 12 metriä korkea sähköpylväs kaatui ja hajosi tuhannen säpäleiksi. Koeoperaatio oli kallis ja vaarallinen, mutta työtiimi ei luovuttanut.
Helikopteri työvälineenä
Epäonnistuneesta ensikokeilusta huolimatta helikopterista tuli nopeasti verraton työväline. Se soveltui niin tievalaistukseen, tolppien pystyttämiseen kuin linjojen vetämiseenkin. Helikopteri pystyi viemään sähkötolpat paikalleen metsää kaatamatta, ja valaisemaan moottoritiet minimaalisilla liikennehaitoilla.
Verkonrakennus Oy:n teettämät työt tulivat noin 70% sähkölaitoksilta. Loput tilattiin tievalaistukselta sekä tele- ja puhelinlaitoksilta. Mainonnassaan Verkonrakennus ei kuitenkaan olisi yltänyt pitkälle ilman uutta helikopterihanketta, joka vaati puikkoihinsa taistelulentäjän kaltaisen jäähermon.
Huimausta ja heikotusta – operaatio oksasahaus
Oksasahaus helikopterin avulla kehitettiin Amerikassa vuonna 1985. Sahauksen ideana on karsia johtokatujen reunapuiden oksia, jolloin pystytään vähentämään merkittävästi sähkökatkoksia. Helikopteriin liitetyn sahan etuja ovat nopeus, siisti työnjälki ja ulottuvuus. Ennen helikopteria oksasahaus tehtiin maasta käsin, jolloin pidemmän johtokadun raivaamiseen tarvittiin kymmeniä miehiä ja urakkaan kului valtavasti aikaa. Kun maasta käsin käytettiin 90% työajasta siirtymiseen ja 10% itse sahaukseen, helikopteri käänsi lukemat toisinpäin.
Verkonrakennus Oy kävi tutustumassa oksasahaukseen Ruotsissa, jossa sahaus oli jo vakiintunut käytäntö. Yrityksen hallitus vakuuttui menetelmän tehokkuudesta, ja investoi miljoona markkaa kopterihankkeeseen. Länsivoiman korjaamon asentaja Hannu Oksanen rakensi sahan mallin perusteella. Kopteri ja lentäjä tuotiin aluksi Ruotsista.
Rakentamisen tuloksena syntyi 20 metriä pitkä puomi, jonka alaosassa oli 10 puolimetristä sirkkelinterää. Teriä oli tarkoitus liikutella johtolinjalla ilmasta käsin. Sahauslaitetta kuljetettiin raivauspaikoille suuressa telineessä. Maahenkilöstön avustavat asentajat Olavi Koskinen ja Jussi-Pekka Heikkinen hoitivat telineen siirtämistä ja valvoivat, ettei alueelle päässyt ulkopuolisia. Lentäjän tehtäväksi jäi kontrolloida sahan laskemista ja nostamista. Pelkästään sahan liikuttelu telineestä vaati lentäjältä suurta tarkkuutta, puhumattakaan työskentelystä sahan kanssa.
Timo Ylitervo astuu puikkoihin
Lentäjä Timo Ylitervo pestattiin Verkonrakennukselle 1992 pystyttämään sähköpylväitä moottoritien varteen. 17-vuotiaasta asti lentänyt Ylitervo oli töissä Häkkinen Oy:lla, jolta Verkonrakennus Oy tilasi helikopterikeikan. Sähköpylväiden pystytys sujuikin Ylitervolta sen verran hienosti, että häntä pyydettiin kokeilemaan helikopterisahausta.
Ylitervo lähetettiin Ruotsiin kouluttautumaan sahalentämiseen. Koulutus kesti vajaan viikon, jonka aikana piti harjoitella erilaisia tehtäviä sekä ulkoisen painotaakan että itse sahan kanssa. Nykyään lentäjät harjoittelevat sahausta kuusinkertaisen määrän 1990-luvun harjoitustuntimäärään verrattuna.
Verkonrakennus Oy:n entinen toimitusjohtaja Jukka Salmela kertoo Ylitervon omanneen alusta saakka lahjoja sahalentämiseen. Ensimmäistä kokeilulentoa sahan kanssa hän muistelee silti hieman kauhunsekaisin tuntein:
”Tunnin sahauksen jälkeen Timo oli läpimärkä hiestä ja täysin loppuun ajettu. Maastakin katsottuna touhu näytti todella hurjalta. Kaksi vuotta myöhemmin, kun australialaiset tekivät helikopterisahauksesta ohjelmaa, muistan katsoneeni uudestaan Timoa lennon jälkeen. Hän näytti samalta kuin minä auton ratissa leppoisana sunnuntaipäivänä.”
Timo Ylitervo allekirjoittaa Salmelan vaikutelman ensimmäisestä lentokerrasta: ”Se oli hirveää. Ruotsin koulutuksesta oli 1,5kk aikaa, ja jouduin kylmiltäni sähkölaitoksen eteen esittelemään sahausta. Löysin kuitenkin nopeasti hyvät puolet sahatyöskentelystä. Haasteita tavoittelevalle tämä on aivan oikea laji.”
”Kuin Hornet-lentäminen”
Timo Ylitervo oli 2000-luvun vaihteeseen asti ainoa lentäjä Suomessa, joka teki oksasahausta. Pohjoismaidenkin mittakaavassa vastaavia lentäjiä oli 1990-luvulla tasan kolme. Salmelan mukaan nykyäänkin on haastava löytää tehtävään soveltuvia lentäjiä:
”Ammattilentäjissä on kahta koulukuntaa asian suhteen, mutta kovin moni ei suostu tekemään tätä hommaa.”
Mikä siis tekee kopterisahauksesta niin vaativaa lentäjälle?
Ensinnäkin, kopterilentämisen on oltava lentäjälle täysin automaattista. Hänen on katsottava herpaantumatta alapuolella roikkuvaa sahaa, ja tämän vuoksi työolosuhteet ovat haastavat. Lentäjä ei näe lainkaan horisonttia seuratessaan sahaa oviaukon kautta. Hänellä on oltava luontainen tuntuma kopterin korkeuteen, ettei saha ota maahan kiinni.
Alaikkunasta katsominen ja vinossa istuminen tekee työasennosta epämukavan. Tämän vahvistaa myös 59-vuotias Ylitervo: ”Selkä ei oikein tahdo kestää enää sahalentämistä.”
Toiseksi vaatimukseksi voitaisiin luonnehtia tarkkaavaisuutta. Lentäjän on keskityttävä jatkuvasti annettuihin ohjeisiin ja lentoliikenteen sääntöihin. Nykyään osa sähkölaitoksista tekee raivauskartat tietokonepohjalle, jolloin pystytään seuraamaan tabletista lentäjän raivaamia sahauskohtia reaaliajassa.
Kolmanneksi, sahauslentäjällä täytyy olla luontaisia kykyjä tehtävään. Salmela muistaa tapauksen, jossa ruotsalaisyritys Helimaticin pilotiksi testattiin uutta lentäjää. Kyseisellä lentäjällä oli takanaan 10 000 lentotuntia, eli valtava määrä kokemusta. Sahauslaitteen nostaminen kopterilla onnistui hyvin ja lentäminenkin jokseenkin, mutta alastulo ja sahan palauttaminen telineeseen ei luonnistunut mitenkään. Lopulta saha oli laskettava pellolle.
Sahauslentäjät valitaan soveltuvuuden perusteella. ”Aivan kuten Hornet-lentämisessä”, Salmela lisää.
Vertaaminen taistelulentäjiin ei ole laitteistonkaan osalta tuulesta temmattua. Sahaukseen käytettävä Hughes McDonnel 500 helikopteri on alun perin kehitetty Vietnamin sotaa varten 1963.
Riskinä lentäjän henki
Kopterisahaus sisältää hengenvaarallisia riskejä. Kopteri voi tulla 30 metrin korkeudesta alas, jos esimerkiksi tuulen suunta muuttuu tai koneeseen tulee teknisiä vikoja. Lentäjällä on mahdollisuus pudottaa saha alas riskialttiissa tilanteessa, ja usein tämä riittääkin kopterin hallinnan palauttamiseen.
”Timollekin kävi kerran niin, että tuulen suunta kääntyi. Hän sai kuitenkin paikattua tilanteen ohjaamalla sahan puuta vasten. Saha auttoi myös kopteria pysymään paikoillaan.” Salmela muistelee.
Ylitervo ei kuitenkaan pelkää lentäessään tuulen suunnan muuttumista. Vuonna 2015 hän oli menettää henkensä kopterin teknisen vian vuoksi.
Heliwestin palveluksessa työskentelevä Ylitervo oli tuolloin tekemässä tiedustelulentoa Korsikalla. Tiedostelulennon ideana on selvittää tulevan sahauksen kohteet sekä mahdolliset vaaranpaikat.
Ylitervolla oli kyydissään 21-vuotias poika, joka oli elämässään kolmatta kertaa helikopterilennolla. Kesken lennon koneesta hävisivät tehot. Kopteri iskeytyi 30 metrin korkeudesta maahan ja syttyi tuleen.
21-vuotias poika sai iskussa kallonmurtuman ja pysyviä aivovaurioita.
Ylitervo mursi selkärankansa ja makasi kotihoidossa kahdeksan kuukautta. Selän vaurioitumisen yhteydessä myös hänen hermostonsa vahingoittui.
Ylitervo palasi työtehtäviin vuoristoiselle Korsikalle sairaalajakson jälkeen. Tuntuma lentäessä ei ollut kuitenkaan ennallaan: ”Palatessani muistot onnettomuudesta tulvahtivat mieleeni. Istuin kopterin kyydissä yksin, ja ensimmäistä kertaa vuosiin tunsin lentäessäni pelkoa. Onnettomuuspaikalle palaaminen pakotti käsittelemään traumat, joita isku oli aiheuttanut”, Ylitervo kertoo.
Jälkeenpäin koneen hiipumisen syyksi arveltiin polttoainevuotoa.
Katseen vangitsija
Jukka Salmela nimeää kopterisahan Verkonrakennus Oy:n merkittävimmäksi hankkeeksi. Syynä eivät olleet varsinaisesti kopterin tienaamat tulot raivaustöissä, vaan ennen kaikkea kopterin herättämä huomio. Pitkä sahauslaite sirkkelinterineen oli näyttävä ilmestys, ja tämän vuoksi se sai valtavan määrän mediahuomiota.
Kopterisahan vuoksi Verkonrakennus Oy pääsi lama-aikanakin suurten sähköyhtiöiden projekteihin mukaan. Sahan synnyttämä kiinnostus mahdollisti Verkonrakennuksen muidenkin palveluiden myynnin. Verkonrakennus Oy:n kaikki työntekijät hoitivat markkinointia ja he osasivat hyödyntää sahaa erilaisissa julkaisuissa. Kansainväliset projektit ja asiointi valtiojohdon kanssa eivät jääneet Verkonrakennuksen toimihenkilöille vieraiksi. ”Vaikka kopterisahaus ei olisi tuottanut senttiäkään, se oli avain kaikkialle. Se mahdollisti kansainvälistymisen ja suuret projektit, lamastakin huolimatta. Kopterisahaus oli meidän keihäänkärkemme”, Salmela summaa.
Juttua varten on haastateltu Jukka Salmelaa ja Timo Ylitervoa.
Salmela toimi vuosina 1990-1996 Verkonrakennus Oy:n toimitusjohtajana. Vuoteen 2005 mennessä hän oli toimitusjohtajana myös Länsitec Oy:lla ja Fortum Sähkönjakelu Oy:ssa (Paimio). Nykyään Salmela on eläkkeellä.
Ylitervo toimi lentäjänä Verkonrakennus Oy:lla ja tämän seuraajayhtiöillä vuoteen 2013 asti. Sen jälkeen hän oli mukana perustamassa Heliwest Oy:ta, joka toteuttaa helikopterilla vaativia energia-alan töitä. Heliwest Oy on henkilöstönsä ansiosta Euroopan kokenein sahausyhtiö. Ylitervo lentää sahauskoptereita edelleen.
Paimion Sähkömuseossa pääsee seuraamaan virtuaalilasien avulla helikopterisahausta. Tervetuloa tutustumaan!
Paimion Sähkömuseo 